Tilsa keleillä menoa ja kentällä käymässä

Perjantaina tänne etelään satoi ihan kivasti lunta ja kerkesinkin muutaman kerran ratsastelemaan, kun tuota lunta vielä oli. Nyt tosin lähes kaikki lumet ovat jo sulaneet, ois kyllä mun puolesta voinut jäädä maahan..

Lauantaina käväisin siis Rommilla ja olin ajatellut hoitaa ponin liikutuksen juoksuttaen. Pelto vaikutti lumesta huolimatta ihan hyvältä, joten suunnattiin sinne. Rommi oli kivan reippahalla päällä liinan päässä, mutta kauaa en kerinnyt ponia juoksutella, kun huomasin, että aikamoiset tilsat tarttuivat kavioihin ja siellä pysyivät, vaikka kengätön poni vielä onkin.

Päätin sitten lähteä maastoon käppäilemään auratuille teille sekä metsäpoluille. Käytiin semmoinen tunnin lenkki yhellä tiellä, missä olin käynyt viimeksi reilu puolitoista vuotta sitten. Toi on oikein kiva maastoreitti näin talvella, kun on lunta, kesällä se on liian kova. Hoidettiin lenkki kävellen, kun paikoitellen oli vähän liukasta. Rommilla kyllä näytti energiaa olevan ja ois hirveesti halunnu mennä vähän reippaampaakin vauhtia.

Maanantaina kävin Ruubenilla ja poni oli onneksi saanut hokit jalkaansa, joten hyvin pystyi menemään. Käytiin semmoinen reilu tunnin suht normi maastolenkki. Metsäpoluilla tuli kauheat tilsat, kun tilsakumeja ei vielä Ruubenilla ole, mutta auratuilla teillä pääsi menemään vähän reippaamminkin. Ruuben oli ihana oma itsensä ja käyttäytyi tosi nätisti koko lenkin ajan. Ravia ja laukkaa tuli myös otettua jonkin verran ja Ruuben oli sopivan reippaalla päällä.

Meijän perus laukkasuora! Ruuben tietää, että tossa saa aina vähän päästellä. Tällä kertaa tosin mentiin aika rauhallisessa temmossa.

Ruubenin jälkeen menin vielä tallin uudella tulokkaalla, josta mainitsinkin viime postauksessa. Kenttä oli onneksi ihan ok kunnossa, mutta menin silti varovasti. Uskalsin vaatia Laralta jo hieman enemmän, kun tiesin vähän, millainen poni on kyseessä. Alkuun poni pisti kyllä aikalailla vastaan, kun yritin vähän sitä saada liikkumaan oikein. Siinä aika kauan käynnissä työskenneltyä Lara alkoi hakeutumaan oikeaan suuntaan, tosin lyhyiden pätkien ajan vain. Paljon sai poni kehuja, pääasiassa maastokäytössä kun on ennen ollut niin on tottunut liikkumaan vähän erilailla.. Ravissa jatkoin sitten samanlailla. Siinäkin Lara hetkittäin rentoutui hienosti, mutta kauaa ei jaksanut niinpäin liikkua. Ravi pysyi hyvin melko puhtaana, hetkittäisiä tölttiin sekoittumisia lukuunottamatta. Laukka tällä ponilla on aivan ihana ja muutaman askeleen verran jaksoi Lara vielä siinäkin myödätä hienosti. Yritteliäs poni kyllä ja hyvä mieli jäi ratsastelusta!

Tänään eli keskiviikkona käväsin Rommilla taas. Suunnattiin ponin kanssa kilsan päässä olevalle naapuritallin kentälle, kun omaa meillä tosiaan ei ole. Milja lähti seuraksi mukaan, joten kiitokset vielä! Siellä onkin tullut käytyä Vipin ja Ruubenin kanssa silloin kaksi vuotta sitten muutamia kertoja ja nyt oli Rommin vuoro päästä siellä käymään ensimmäistä kertaa. Vähän kyllä jänskätti, että miten oripoika jaksaa keskittyä, kun hevosia siinä kentän ympärillä pyöri ja pahemmin Rommi ei oo elämänsä aikana muita hevosia nähnyt.

Heti muut hevoset nähtyä Rommi aloitti kauheen huutamisen ja steppailun eikä sille loppua meinannut tulla.. Päätin sitten kentälle päästyä  juoksuttaa ponia alkuun liinassa, kun energiaa näytti olevan ja poni kävi vähän kierroksilla. Hienoa liikettä kyllä lähti, kun sen verran pörheenä oli muiden hevosten takia. Kovin kauaa en ponia juoksutellut vaan käväsin vielä selässä reilun vartin verran.

Tavoitteena oli vaan saada poni keskittymään edes jotenkin ja pysymään hiljaa. Ei kyllä millään malttanut keskittyä työntekoon, vaan vähän väliä piti muille huudella ja steppailla. Kävellä ei malttanut sitten ollenkaan! Hetkittäin saatiin ravissa yhden sivun verran ok pätkiä, mutta ei kyllä poni malttanut rentoutua ollenkaan ja oli tosi kiireinen. Vihdoin lopuksi Rommi malttoi muutaman kierroksen kuunnella ratsastajaa jotenkin ja lopeteltiin sitten siihen.

Ihan hiki tuli ponille, vaikkei mitenkään kauaa mentykkää, mutta olihan se varmasti rankkaa olla kokoajan äänessä.. Ja olihan toi ponille aivan uusi tilanne ja huomasi kyllä, että vähän jännitti ja stressasi. No, eiköhän se joskus totu siihen, että muitakin hevosia saattaa nähdä.. Siitä oon kyllä ylpeä, että poni ei pahemmin mitään tyhmyyksiä kuitenkaan keksinyt tehdä, vaikka toi keskittyminen nyt olikin aivan jossain muualla missä olisi pitänyt..

Bloggerilla joku ongelma nyt, joten saatte tyytyä vähäiseen kuvamäärään... Sunnuntaina taidan suunnata Ruubenille kuvaaja mukana, joten luultavasti maanantaina saatte postausta ison kuvaläjän kera. (Mikäli tää nyt tästä lähtee toimimaan..)