Uuteen talliin tutustumista

Moikka! Nyt oon jo itsekkin päässyt Ruubenin uuteen kotiin tutustumaan muutaman kerran. Paikka on siis pieni yksityistalli, tällä hetkellä siellä asustaa neljä hevosta vain. Kenttä sekä maastoja löytyy ja maneesi alle kahden kilometrin päästä. Itse en ole päässyt vielä maastoilemaan, kun ei ole mitään tietoa vielä tallin maastoista. Kentällä ollaan siis lähinnä vaan pyöritty, mutta toivottavasti tässä lähiaikoina päästäisiin tutustumaan maastoihin jonkun niistä tietävän mukana! Tallilla käy myös sama opettaja pitämässä tunteja, joka kävi edellisessäkin paikassa. Tosin itse osallistuin kyseisen opettajan tunneille vain kerran viime vuonna, vaikka ihan säännöllisesti kävikin opettamassa. Tänä vuonna kuitenkin voisin edes muutaman kerran yrittää tunneilla käydä, on taidot itselläni niin ruosteessa, että huhhuh! Täytyisi vaan se motivaatio jostain kaivaa esiin tähän ratsastukseen näin kahden vuoden hukassa olon jälkeen, jotta jaksaisi muutakin tehdä, kun pääasiassa köpötellä ja maastoilla.

Ruuben on ihan hyvin suhtautunut uuteen paikkaan. Onhan tossa ponille vielä totuttelemista, kun asunut viimeiset kaksi vuotta pihatossa ja nyt joutuu taas tottumaan yöt sisällä- karsinassa elämään. Kuitenkin tarhakaverit, kaksi ruunaa on ottanut Ruubenin ihan hyvin vastaan. Ruuben kyllä on niin alistuvaista sorttia yleensä muita hevosia kohtaan, että ei ihmekkään.

Vähän Ruubenia selvästi vielä uusi paikka jännittää ja se on ollut vähän sählänä, esim. kuntoonlaitettaessa, kun ei ole ollut muita hevosia näkyvillä. Mutta eiköhän poni tästä pikku hiljaa kotiudu paremmin ja paremmin. Itsellenikin toi tuntuu niin vieraalta paikalta vielä, mutta eiköhän me Ruubenin kanssa yhdessä pikku hiljaa aleta tottumaan. Kaikki on vaan niin erilaista!

Ruubenhan siis muutti itseäni taas lähes puolet kauemmaksi, mutta yritän siitä huolimatta käydä silloin tällöin. Kerran viikossa tai joka toinen viikko edes. Hevostelu on nyt siis itselläni melko vähäistä, kun issikatkin jäivät kokonaan. Tällä hetkellä on vaan Ruuben kuvioissa ja Rommin kanssa käyn tietenkin välillä touhuilemassa. Mutta ei tää ratsastus ole mulle enää mitenkään kovin tärkeää, joten näillä mennään ainakin toistaiseksi... Vaikka kyllä mä aina välillä salaa kaipailen jonkun osaavan ratsun selkään ja esteitäkin on vähän ikävä. Noooh, ehkä joskus taas!

Eipä tässä kauheesti muuta kerrottavaa tule itselleni mieleen, mutta saa kysellä, jos jotain kysyttävää jäi. Palaillaan taas ja toivottavasti ensi kerralla tuoreiden kuvien parissa. Ken tietää...